28-30.9.-12 Peltojälki-, tottis-ja suojeluleiri
Meiltä leirille osallitui Mikko ja Jeti sekä allekirjoittanut Kelmin kanssa jälkeilemään Esa Tapion opissa. Perjantaina lähdimme kurvailemaan kohti Räyskälää jossa leirin pääkallopaikka sijaitsi. Töissä meni kuinkas muutenkaan kuin neljään, vaikka sitä kovasti oli suunniteltu aikaisempaa starttia (ikinä ei pitäisi suunnitella!). Kiirehän siinä tuli ja myöhästyimme n. 0,5h Esan pitämältä jälkiluennolta. Onneksi tuttumme Laura oli tehnyt muistiinpanot luennosta ja niitä sivusta vilkuilemalla sai jutun juonesta kiinni :) Leirillä oli muitakin ihania tuttuja, nimittäin Jetin ja Kelmin kasvattaja Anu sekä Kilapan Heini. Meillä oli siis valkkarit hyvin edustettuina leirillä :)
Menin jälkiluennolle hieman pelkopersukkeessa, että näinkö sitä on taas kaikki tehty noiden karvaisten kanssa väärin. Mitä enemmän luento kuitenkin eteni, sitä varmempi sai Onneksi olla siitä, että alkuopetus on mennyt jokseenkin nappiin ja suuri Kiitos siitä kuuluukin Sanna Hurrille <3 Sanna on oppejaan meille jakanut koko kesän ajan ja ilman niitä oltaisiin kyllä oltu aivan hukassa.
Tarkennettakoon, että ennen leiriä oli rakennettu molemmille valkoisille pojille tarkkuus jäljellä kuntoon eli vaadittiin, että jokainen askel tulee käydä liina pidätteillä. Tämän jälkeen alettiin jättää tyhjiä jäljelle ja vaatia myös niiden kohdalla tarkkuus ja vauhdin säilyminen tasaisena. Tarkkuuden ja tyhjien ollessa jokseenkin kunnossa lisättiin jäljelle kulmat. Jälkeä oli ajettu 3-4 kertaa viikkoon ja jälkeä pyrittiin tekemään peräkkäisinä päivinä, jottei tullut taukopäiviä väliin. Jetin kohdalla oli havaittavissa taukopäivien jälkeen selvää kaahailua ja loppukesästä sitä ilmeni myös Kelmille, mistä syystä jälkeä tehtiin aina "kuurina".
Ensimmäisenä leiripäivänä Kelmi ajoi n.450 m jäljen, jossa tyhjiä putkeen 10-15 askeleeseen, jälki oli U:n muotoinen, jossa kaksi 90 kulmaa. Esa seurasi Kelmin jälkityöskentelyä vierestä ja sanoi, että se tekee todella hyvin ja tarkasti töitä, tyhjillä ei minkäänmoista eroa namitettuhin jälkiin ja kulmat se suoritti ilman pyörähtelyitä.
 |
| Kuva. Kelmi jälkeilemässä |
Kun jälki oli ajettu käytiin läpi minkälaisia jälkiä oli ajettu ja minkä verran. Esan mielestä oli syytä nostaa rimaa ylemmäksi. Tämän syksyn tavoitteeksi meidän tuli vielä ottaa 30-40 tyhjää yhtä soittoa ja jäljelle pituutta vielä vähän lisää. Pitkien jälkien ajamisesta ilman välihuilia eli esineitä saatiin vähän sapiskaa. Esan mukaan kun tehdään 450m pitkää jälkeä olisi koiran hyvä saada välillä esineilmaisu, jossa se saa tauon. Kelmi on rauhallinen työskentelijä sillä ei ole suurta kouhostusta kun sen vie jäljelle, mutta se ajaa kuitenkin tarkasti ja motivoituneesti. Hieman jäimme kuitenkin miettimään pitäisikö jälkimotivaatiota sen kohdalla hieman kasvattaa vaikka kyseessä ei olekkaan aikaa vasten suoritettava laji. Pidempien jälkien kohdalla ja vaatimustason kasvaessa voisi käydä niin, että herra lyö hanskat tiskiin ja sanoo liinan pitäjälle, että jäljestä keskenäsi. Lääkkeeksi purkkeja välille ja loppuun huppu palkka: jalkapallo!
Seuraavana päivänä lähdettiin tekemään jälki uudella reseptillä. Pituutta oli edelleen saman verran, mutta välille lisättiin purkkeja kaksi kappaletta ja tyhjien määrä kasvatettiin n.20-25 askeleeseen perä jälkeen. Alusta oli sama kuin edellisenäkin päivänä, rehupelto jossa ns. kaljuja kohtia siellä täällä. Erona edellispäivän olosuhteisiin oli navakka tuuli. Jäljellä oli tällä kertaa 4x90 kulmaa molemppiin suuntiin.
Tällä jäljellä oli selvästi havaittavissa ongelmia Kelmin työskentelyssä. Sivu tuuli sai aikaan sen, että Kelmi ajoi jälkeä ns. jäljen vierestä ja kaljut kohdat pellossa se tarkasteli. Pysähdyksistä otti jonkin verran painetta, kun vaadiin sivutuulessakin tarkkuutta työskentelyssä ja kiepahti kerran kuvaajan syliin ihmettelemään mitä se oikein siinä vieressä pyörii. Purkeille jouduin vaatimaan maahan menon. Kelmi tietää mitä niillä pitäisi tehdä, mutta motivaatiota niille täytyy kasvattaa rutkasti lisää. Ne ovat blondin mielestä vain tiellä jäljellä ja keskeyttävät arvon herran työskentelyn :P Loppua kohden jäljestys parani, liekkö siitä syystä että sivutuuli kääntyi meille eduksi.
Loppupäätelmät Esalta: Kelmi saattaa etsiä hieman silmillään, koska tarkastelee "kaljuja"kohtia pellossa, sivutuulessa koiran ohjaamista on syytä harjoitella ja opettaa se kaikenlaisiin keliolosuhteisiin. Näin oli tehtykkin- melegeen satoi taikka paistoi oltiin pellolle menty ja jälkeä ajeltu eri suuntiin, joten sivutiilikin pitäisi olla suhteellisen tuttu juttu, mutta harjoitusta siihen tarvittiin lisää. Silmillä etsimiseen lääkkeenä: namit niin, ettei koira voi niitä nähdä ja jäljen ajaminen hämärällä, jolloin ei jää muuta vaihtoehtoa kuin luottaa hajuaistiin. Esinemotivaatio talven aikana kuntoon ja lisää reeniä ennen talvea, että koira saadaan hyvään vaiheeseen ennen pakollista talvitaukoa.
Esineilmaisusta puhuttiin, että sitä olisi hyvä alkaa tehdä nyt erikseen kotona ja apparin kanssa. Kuuleman mukaan on myös koiria jolle esineiden ilmaisu on ilmaa, koska itse jälki kiinnostaa enemmän kuin välille tiputellut esineet. Tällaisten koirien kohdalla puhuttiin, että esineilmaisusta on tehtävä koiralle tottelevaisuusliike, jossa jämäkästi käskytetään koira esineen kohdalla maahan ja vaaditaan maassa olo, niin kauan että saadaan keppi koiran tassujen välistä ja tehtyä ns. kokeenomaiset rutiinit. Esa teki oman mölinoissinsa kanssa niin, että kaivoi pallon palkaksi esineen ilmaisemisesta ja vaati maassa oloa niin kauan että sai tiputettua pallon koiran jalkojen väliin. Missään nimessä ei kuulema kannata rueta heittelemään palkkaa koiran taakse, koska siitä seuraa koiran toljotus takaviistoon ja ilmaisuasennon vinous. Esineilmaisusta jatkettiin niin, että koiran ollessa maassa heitettiin koiran nähden nami seuraavan jälkeen, tässä vaadittiin vielä kuitenkin maassa oloa ja vasta jäljestys käskyn saatuaan koira sai lähteä suorittamaan. Ideana se ettei ilmaisusta lähdetä kouhottamaan nenä ylhäällä vaan niistä halutaan hallittuja ja rauhallisia.
Leiri oli kerrassaan antoisa ja jos PureDogs Ry järjestää samanmoista pläjäystä ensi kesänä ollaan aivan varmasti mukaan menossa jos meidät vaan huolitaan :) Lisänsä leiriin antoi mahti porukka, jolla leirillä oltiin <3
28.7.-12 Mikkelin KV-näyttely
Jetille viimeinen SERTi Mikkelin kansainvälisestä näyttelystä ja näin ollen Jetistä FI MVA ja EST CH! Mikä huokaus ja helepotus, nyt ei ole enään tarvetta Suomen maankamaralla käydä näytelmissä. Seuraavaksi nokka näyttää Baltianmaihin ja muihin pohjoismaihin päin. Muutamat valioluokat käydään kotimaassa pyörimässä, mutta se saa sitten riittää siltä osin. Emäntä taas laiskaili ja sai aikaiseksi vasta lokakuussa hakea vahvistusta Viron kennelliitolta valioitumiseen :P
 |
| Kuva. Jeti Mikkelin KV-näyttelyn jälkeen |
Kun patsastelusta oltiin näytelmäkehässä selviydytty pääsi pojat kuuman (varmaan se ainoa hellepäivä tänä kesänä) jälkeen uimaan vakiorannalle, jossa koiratkin saavat polskia ihan luvan kanssa <3
 |
| Kuva. Jeti ja pieni kepukka |
 |
| Kuva. Jeti ja Rico kuivattelee |
13.7.-12 Jetille ja Sateelle syntyi 8 pientä karvavarvasta
Jeti oli jo keväällä treffaillut upiaa valkkari neitiä Joulumaan Lumisadetta.
 |
| Kuva. Jeti ja Sade |
 |
| Kuva. Rankat rehvit ko ihan uuvuttamaan rupesi |
 |
| Kuva. Jeti ja Sade toisilla treffeillä |
JOULUMAAN TAIKAYÖN CERES
JOULUMAAN TAIKAYÖN DEREB
JOULUMAAN TAIKAYÖN WALHALLA
JOULUMAAN TAIKAYÖN VENUS
JOULUMAAN TAIKAYÖN JUPITER
JOULUMAAN TAIKAYÖN MARS
JOULUMAAN TAIKAYÖN SATURNUS
JOULUMAAN TAIKAYÖN TITAN
Me oltiin niin onnellisessa asemassa, kun saatiin antaa Jeti käyttöön tutulle ja turvalliselle kasvattajalle johon todella voi luottaa, Maarit ja Kennel Joulumaan <3
Elokuussa vietimme Rovaniemellä Maaritin vastuksina neljä päivää pentuja seuraillen ja ihastellen. Samalla reissulla tapasimme tulevia pentusten omistajia ja koko kööri kävi joulupukin luona perhekuvauksessa :)
 |
| Kuva. Visiitillä Joulupukkelin luona :) |
Ihan ei pelkkä katsominen riittänyt, pitihän niitä pieniä härväreitä leikittää joka päivä ja siihen sai kyllä olla tyytyväinen, että jokaisesta tuntui löytyvän jonkunverran saalista. Tosin vahvistaa sitä varmasti jokaikisellä tarvitsee- ei nää valakiat niin automaatteja ole kuin esim. nuo belggarit- hengittäävätkin eri tahtiin ;)
Ihan ei rötväilyksi tämäkään reissu mennyt ,vaikka melkein menikin. Kävimme nimittäin Maaritin kanssa pyöräilemässä niin, että minulla oli vetohirmu Jeti mukana ja Maaritilla toinen kovemmanluokan vetokone Halla. Alkumatka oli kyllä niin kylymää kyytiä Jetin kanssa Maaritin ja Hallan perässä, että ihmetellä soppii vieläkin kuinka minä kestin pystyssä saatikka sitten tämän kovakuntoisen kaksikon perässä :) Alkumatkassa joutui ihan todenteolla kertomaan Jeti herralle, että nyt loppuu vetohommat ja vierelle lönkyttelemään Mars! Seuraavan kerran ei lähdetä leveässä nahkapannassa pyöräilemään kenenkään kanssa, se on kun ois kaverilla vetovaljaat päällä näköjään. Loppu reissu sujuikin sitten jo mukavasti ja pyöräilijällekkin jäi aikaa katsella kauniita maisemia.
23.6.-12 Juhannustaikojen seurauksena meille ilmaantui toinen valkkari poika, hups vaan :)
Meille tuli koe-ajalle päivää ennen juhannusta Jetin kasvattajalta Anulta Kustom Karake's kennelistä valkoinenpaimenkoira poika Kelmi.
 |
| Kuva. Kelmi mökin rannassa |
 |
| Kuva. Kelmi vahtii kun koho keikkuu |
 |
| Kuva. Kelmi köllöttää rannassa ilta-auringossa |
Kesäkuussa oltiin Beussiporukan mukana leireilemässä Sucikan kennelin järjestämällä leirillä. Sinne mentiin taas riemusta kiljuen jo torstai iltana, koska Antero Angelva oli tulossa ottamaan taas koirulaisille purujuttuja ja Sucikanin leiriporukka on ihan loistavaa <3
 |
| Kuva. Antsa&Jeti kesä 2011 |
Antsa tunsi jo Jetiä sen verran, että halusi herätellä siltä ainoastaan saalista. Antsa oli nähnyt Jetin jo edellisenä vuonna samaisella leirillä ja tiesi, että siitä löytyy vahva puollustus mutta saalis on selvästi heikompi. Eteenpäin oli kuulemma koiruus kuitenkin mennyt! Rauhavaiheet Mikko oli saanut hienosti kaverille opetettua (Kiitos Sannan ja Maijan) ja muutenkin Jeti selvästi aukesi nyt leikkiessään ja nautti siitä. Leikityksestä on Jetin oman sivun alla nähtävillä videoita. Alla pientä kuvasaastetta Jetin ja Antsan leikeistä:
 |
| Kuva. Luulekko saavas tyynyn, luulekko?Ei, kuule poika ihan noin helepolla irtoa! |
 |
| Kuva. Jeti mänöö Antsan sylkkyyn |
 |
| Kuva. Kellä on porukan paras pito? |
 |
| Kuva. Rauha vaihetta suuren saalistuksen jälkeen |
Esineruutuilut meni Jetin osalta tosi nappiin, vaikka me harjoitellaan tätä touhua aivan liian vähän siihen nähden kuinka helpot pisteet siinä on kiinni kokeissa. Täytyy antaa siitä itselle ja Mikolle tukkapöllyä! Jeti tuli viereen katsomaan alkuun toisen koiran työskentelyä esineruudussa ja kasvattamaan sitä kuuluisaa motivaatiota. Kun kaverilla alkoi tarpeeksi kierrokset kääntyä kaakkoon, takaisin autoon ja odottamaan vuoroa. Sitten kun se vuoro koitti ampaistiin mettään puskat rytisten ja ensimmäinen esine oli hetkessä löytynyt. Lähetys vielä toiselle esineelle, löytö ja autoon, koska Jetillä oli vielä hirveen hirveen kova hinku työskennellä ja siihen oli hyvä lopettaa :)
 |
| Kuva. Lähetys esineruutuun |
 |
| Kuva. Ensimmäisen esineen palautus |
 |
| Kuva. Pitihän sille hanskalle pari löytää |
Tottisteluja ja jälkeä leirillä valvoi pk-tuomarin oikeudet omaava Halosen Ilkka. Tottiksessa otettiin Ricon kanssa täyskäännöksiä, kun mulla on ollut niistä kokoajan sellainen fiilis, että ne leviää ulospäin ja pahasti. Kouluttaja totesi, että täyskäännökset on juuri sitä mitä niiden pitääkin räväköitä ja tiiviitä ja kysyi, eikö meillä todellakaan muita ongelmia tottiksessa ollut.
 |
| Kuva. Seuraamista |
Olihan meillä pitkälista, vaan kun pienessä hetkessä ei paljoa ehdi niin oli pakko valita. Otettiin työnalle se seuraava kuuluisa ongelma, josta kaiken kunnian ja maineen voin kyllä itselle ottaa, nimittäin luoksetulossa suoraan ohjaajaan törmääminen. Rico ei kerta kaikkiaan hidasta luoksetulossa piiruakaan vaan tulee sillä kaikella kiihyttämällään vauhdilla täysiä päin, sillä seurauksella, että minä liikun koiran törmäyksen voimasta metrin taaksepäin. Tähän kokeiltiin seuraavaa: Lyhyt matka nyt alkuun ja juuri ennen törmäystä istukäsky, että oppii toistojen kautta pois törmäilystä. Tämä sopi Ricolle oikein hyvin, kun reagoi nopeasti minun antamiini suullisiin käskyihin.
 |
| Kuva. Luoksetulon loppuasento |
Tähän kuitenkin kouluttaja lähti miettimään keinoja, joilla vauhtia saataisiin meno suuntaan. Kapulaan päädyttiin laittamaan liina josta appari kiskoi kapulaa saalilla eteenpäin. Tämän seurauksena tuli valkoisiin kinttuihinkin vauhtia vähän toisella mallilla ja kapulalle kirmattiin hyvällä vauhdilla :)
Ohjelmassa oli myös lauantaina TAN testi, joka on ranskalainen ´perustesti´ palveluskoirarotuisille koirille. Testistä löytyy pieni pätkä videomateriaalia Jetin suorittamana. Videosta jäi pois ehkä se yksi tärkeimmistä asioista puollustusosion jälkeen, nimittäin maalimiehen luokse meneminen koiran kanssa, jossa katsotaan ettei koiraa jää kaivelemaan hetki sitten tapahtunut uhka. Video tästä uupuu, koska kuvaaja joutui vastaamaan puhelimeen kesken videoinnin-yhdistyksen puheenjohtajan soittaessa ei voi olla vastaamatta :) Jeti meni uhkaajaa kohti alkuun hieman selkäkörmyssä, mutta loppuviimeeksi käänsi uhkalle takapuolensa rapsutuksia varten
17-20.5.-12 SPL Roin suojelu-, jälki-, haku- ja tottis leiri
Keväällä oltiin SPL Roin järkkäämällä leirillä, johon meiltä osallistui molemmat koirapojat. Harjoittelimme leirillä hakua Mäkisin Anun huisin hyvässä opissa.Ricolle meinasi tulla hakuharkkaloissa jännitys, kun olikin aivan vieraita tyyppejä maalimiehekkeinä ja niille piti pöhähdellä jo vähän ennen kuin päästiin edes töihin. Kaveri saatiin kuitenkin rauhoittumaan ja kun jutun juonesta saatiin taas kiinni,ei suurempia ongelmia ollut. Anu myös sanoi, että kun sille saadaan etsintävarmuus kuntoon siitä tulee vielä hyvä hakukoira- toivotaan :)
Jälkeen meiltä osallistui Jeti ja Mikko, maalimiehekkeiden Korpelan Reijon ja Vesa-Pekka Hirviojan valvovien silmien alla. Jälki taisi mennä Jetin osalta satalasissa eli vauhtia oli taas enemmän kuin järkeä. Tämän kaverin kanssa oikean rytmin löytämin versus tarkkuus meinaa välillä osoittautua mahdottomaksi tehtäväksi näin jälkeä vasta aloitteleville harrastajille.
Jeti pääsi käymään myös Korpelan Reijolla vähän testingissä olisiko siinä potkua varjeluskoiraksi. Kyllä siinä hukkaputki miehiä hieman virnuilutti hyvässähengessä, että: "nytkö myö nähhään sellainen true varjeluskoiran esiintyminen". Vaan loppuipahan se virnuilu, kun näkivät että ei se valakoinen turkki aina sitä sano, etteikö siinä koirassa olisi sisällä mitään.
Lähinnä maalimieheke halusi nähdä oliko Jetissä minkäänmoista puollustusviettiä ja Jetiä sen suuremmin tuntematta oli silmin nähden yllättynyt sen vahvaan agreen. Mieleen jäi Reijon kommentti: "Ai, että miä tykkään näistä vihaisista koirista". Ajatuksena ilmeisesti Reijolla oli, että kun saadaan koira tällaisen agren valtaan, päästetään se purkamaan siitä sitten puruun. Lisättäköön vielä, että jonkun verran ollaan näiden meidän valkotukkaisten ja näyttelylinjaisen tervuntötterön kanssa tungettu milloin mihinkin suojeliporukoiden leireille ja puretuspäiviin, mutta eipä meille olla koskaan naureskeltu tosissaan tai edes tuntunut siltä, ettemme kuuluisi porukkaan :)Hyvin on erillaisuus vastaanotettu ja koirista jopa tykätty, vaikka ne ei mitään viettipommeja olekkaan <3
E. Action's hakuleiri ja Sari Niirasen tottiskoulutus
Keväällä oltiin myös Ricon kasvattajan Marin järkkäämällä hakuleirillä, jossa kouluttajana oli Ulla Komppa. Haun suhteen saatiin taas paljon irti! Me ei Ricon kanssa voitu osallistua, koska Ricon vasen etujalka oli kipeänä. Meiltä hakuilemaan osallistui ainoastaan Jeti ja Mikko. Itse osallistuin maalimiehistelyyn ja kuuntelemaan kokeneen kouluttajan oppeja. Hieman meitä harmitti kun ei voitu osallistua enää toisena päivänä koulutukseen kun meillä sattui samalle viikonlopulle myös Sari Niirasen tottiskoulutus. Mikon ja Jetin osallistuminen Tottis koulutukseen kuitenkin osoittautui takkuisen tottiksen avaavaksi tekijäksi ja tästä eteenpäin sekä koira että ohjaaja on mennyt suorastaan riemusta kiljuen Tottis kentälle
Avain tekijänä Jetille näytti olevan sen huippu palkka eli jalkapallo ja turhauman tekeminen haukun kautta sekä turhauman tekeminen saaliilla. Niillä saadaan koira nostettua siihen vireeseen ja ylläpidettyä tilassa, joka halutaan kestävän kokonaisen suorituksen ajan tulevaisuudessa. Toki näillä mausteilla ei vielä varmasti pitkälle pötkitä, tämän talven tavoitteena olenkin kuunnellut tällä pari valjakolla olevan: patoamisen ja kapulaan vahvan otteen rakentamisen. Jeti ei ole koskaan mälvännyt mitään esineitä, mutta se on suultaan oikea löysä leuka ja siihen täytyy saada muutos. Sillä kun ei ole mitään painetta, se ei myöskään ymmärrä purkaa sitä puruun. Rico poika sairastaa...
Rico kuvattiin Mikkelissä Kurjen pieneläinklinikalla vasemman etujalan ontumisen takia. Kuvien konsultointi apua pyydettiin Apexista Ricon marraskuussa leikanneelta eläinlääkäriltä Eskelisen Esalta. Esan lausunto: "Molemmissa kyynärnivelissä on nivelrikkomuutoksia, joka tämän ikäisellä koiralla yleensä on seurasta irtopalasta koronoideus -alueella. Jos ontuma jatkuu -> suosittelen kyynärnivelten tähystystä."
Suunapäänä emme kuitenkaan lähteneet taas leikkuriin vaan mieltä vielä vaivasi olisiko Ricon selkä ja lonkat kunnossa, toisinsanoen kannattaisiko sitä leikata. Soitto Kouvolan Univetiin ja aika ortopedi Esa Kestille.
Kouvolassa päädyttiin siihen, että kuvattaisiin Rico tietokonetomografialla hännänpäästä korviin asti. Näin nähtäisiin olisiko selässä tai muualla koirassa merkkejä kasvuhäiriöistä. Selkä oli onneksi terve (mielessäni olin maalaillut jo kauhukuvia spondyloosistakin!) Lonkat lausuttiin C/C ja kyynärät lähti kennelliittoon 2/3, mutta tuli takaisin 1/2. Kyynärissä ei onneksi ollut merkkejä irtopaloista mutta kasvuhäiriö oli edennyt vasempaan olkaniveleen ja sielä oli nähtävillä samanlaiset muutokset kuin oikeassakin olkanivelessä. Mikä oli järkytys, koska vasen puoli oli kuvattu marraskuussa Apexissa vielä puhtaaksi :( Irtopaloja ei kuitenkaan CT kuvissa ollut nähtävillä, joten päädyttiin neljän viikon kipulääkekuurille ja seuraamaan tilannetta.
Ontuma lakkasi 4 viikon kipulääkekuurilla ja kesä saatiin olla ilman jalkavaivoja <3
Syksyllä kosteiden ja koleiden kelien alkaessa alkoi ontuminen jälleen -> syynä nivelrikkoiset kyynärät joille tällaiset kelit tekee hallaa. Rico piti melkein 2 kk sairasloman ja jalat on kävely kunnossa taas. Hieman hirvittää tuleeko tuon korvien väliltään nuoren koiran, jonka roppa on kuin vanhuksella , loppu elämä olemaan yhtä vuoristorataa.
5.5.-12 Mikkeli, TOKO-koe, Tuomarina: Riikka Pulliainen
Jeti kävi Mikon kanssa TOKO-kokeessa Mikkelissä, jossa sai viimeisen ALO1 tuloksensa pistein 183,5 ja näin ollen saavutti koulutustunnuksen TK 1.
Kuva. Jeti TK 1 Mikkelin TOKO-kokeesta
Jeti on tunnetusti omistajaansa tullut ja ihan hirveen kova stressaamaan seuraavan päivän kisoista.
Kuva. Jeti rentoutuu TOKO-koetta edeltävänä iltana ja muu porukka istuu lattialla ;)
Jeti kävi luonnetestissä Lappeenrannassa ja suoritti sen hyväksytysti. Linkki luonnetestin osa-alue pisteisiin:Luonnetesti. Luonnetestistä löytyy videokuvaa Jetin oman palkin kautta, kuvaamisesta Suuri KIITOS kuuluu Ihalaisen Heidille.
Mitään sen suurempia yllätyksiä ei kellekkään luonnetestissä tullut. Ainut mikä ihmetytti oli se, ettei syttynyt kepillä leikkimään luonnetestituomarin kanssa, Jeti rakastaa keppejä! Sitä mietittiin johtuiko ihan puhtaasti pidättyväisyydestä vai siitä, että sitä on paljon haukutettu kepeillä ja muilla motivaatio esineillä "palkka tulee kun haukku raikaa". Oli niin tai näin ihan tyytyväisiä oltiin ja hyvin Jetimäistä toimintaa oli alusta loppuun :)
20-22.4.2012 Belgianpaimenkoirien TOKO-leiri
Ricon kanssa käytiin ihan kahdestaan Belgianpaimenkoirayhdistyksen järkkäämällä tokoleirillä. Saatiin me onneksi tuttuja keulille opastamaan Mikkelistä: Bångin Tiina ja Jallin Heikki lähtivät samalla leirille.
Siellä opiskeltiin kuinka lähdetään rakentamaan tunnari kuntoon, katsottiin ohjattu nouto, joka oli jo siinä vaiheessa aika hyvällä tolalla ja ruutu. Seuraamista näytin porukalle mielenkiinnosta, koska en ollut varma haittaako koiran ns.askelkevennys toko:ssa ja onneksi ei kuulema,koska Rico ei kuitenkaan pomputa liikkeessä. Paikallaolon maahanmenoon kiinnitettiin sen verran huomiota, että rakennettiin se kesän aikana sellaiseksi, että se sujuu ilman väliaskeleiden ottoa ja saatiin näin näyttävyyttä itse liikkeeseen. Luoksepäästävyyttä harkattiin oikein kuurina, koska sitä harjoitellaan aivan liian vähän.
3-4.3.-12 Viron reissulla KV-Näyttelyssä
Oltiin Virossa kansainvälisessä koiranäyttelyssä, josta Jeti sai kotiin tuomiseksi 2 x SERT .
Kuva. Tallinna KV, Jeti Boy
Kaverina meillä oli mukana kukas muukaan kuin Jetin "mummo" Anu oman kasvattinsa Kelmin kanssa :)
Kuva. Tallinna KV, Kelmi ja Anu kehässä
Kokoaika ei sentään Virossa mennyt ihan näyttelemiseksi vaan pojat pääsivät keskenänsä juoksentelemaan Laululavan puistoon irrallaan. Sielä kaksi toheloa painelivat into piukeana menemään ja purkivat päivän näyttelypölyt jaloistaan.
 |
| Kuva. Jeti & Kelmi ilakoimassa Tallinnan puistossa näytelmien jälkeen |
 |
| Kuva. Kuka saa napattua lumipallon suuhun |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti